💥 Kun teinityttö ja kaksi nuorta naista löytyivät kuolleina lyhyen ajan sisällä, Suomessa pelättiin ”murha-aaltoa” 🔥 Se sai lopullisen sinetin vasta, kun 13-vuotias tyttö viritti ansan!

Perheenisä pysähtyi keskelle metsää. Muutaman metrin päässä näkyi outo kumpare, jonka päälle oli aseteltu oksia kuin peitteeksi. Vielä sillä hetkellä hän ei tiennyt, mitä oksien alla oli – eikä sitä, miten karmealla tavalla päättyi hänen nuoren tyttärensä elämä.

Oksien alta paljastui 18-vuotias Helena. Hän oli kolmilapsisen helsinkiläisperheen esikoinen, joka oli edellisenä päivänä lähtenyt tapaamaan ystäviään.

Helena oli ensimmäinen uhri kesällä 1981 Suomea järkyttäneessä naissurmien sarjassa. Lehdistö puhui ”murha-aallosta”, vaikka yhdenkään naisen kohtaloa oikeus ei lopulta pitänyt murhana.

Helenan ja hänen surmaajansa tiet kohtasivat täysin sattumalta. Surmaajalla oli synkkä menneisyys, sillä hän oli kajonnut Orivedellä tyttöön ja saanut teostaan yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Ehdollinen vankeus tarkoitti sitä, että mies viiletti vapaana ja pelasi minigolfia sinä päivänä, joka jäi Helenan viimeiseksi. Se oli 6. heinäkuuta 1981.

Helena oli kesätöissä Suomen veripalvelussa. Töiden jälkeen hän lähti tapaamaan ystäväänsä Helsingin keskustaan.

Äiti meni nukkumaan puolenyön aikaan. Hän arveli, että tytär oli jäänyt ystävänsä luokse yöksi. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Helena oli lähtenyt kotia kohti, noussut bussiin numero 32 ja jäänyt pois Riistavuoren vanhainkodin lähettyvillä.

Samoihin aikoihin 36-vuotias bussikuski lähti Patolasta pyöräilemään kossupullo kaverinaan. Hän näki Helenan kävelytiellä ja alkoi ajaa tytön jäljessä.

Junaradan alikulkutunnelissa mies hyökkäsi Helenan kimppuun, löi tajuttomaksi ja raiskasi. Kun Helena virkosi, hän pyysi miestä säästämään henkensä.

Mies ei kuunnellut vaan kuristi naisen kuoliaaksi.

Aamulla työkaveri tuli hakemaan Helenaa ja sai tietää, ettei Helena ollut tullut yöksi kotiin. Äiti soitti työpaikalle. Sielläkään ei tiedetty mitään Helenasta.

Kun selvisi, ettei Helena ollut yöpynyt ystävällään, vanhemmat tekivät tyttärestään katoamisilmoituksen. Sitä ennen he tarkistivat sairaalat.

Iltauutisten jälkeen perhe lähti itse etsimään Helenaa. He tiesivät Helenan käyttävän metsän halki kulkevaa polkua, joten he haravoivat sen ympäristöä ja löysivät lopulta Helenan makuupussin vesilammikosta.

Sitten isä havaitsi tallotun ruohon metsässä ja kumpareen, jonka peitoksi oli laitettu oksia. Hän katseli näkyä muutaman metrin päästä.

Oksien alta pilkotti sinisen sukan verhoama jalka. Farkut peittivät alastonta alavartaloa. Helena makasi selällään. Kaulalla oli väkivallan merkkejä ja kasvoissa verta.

Makuupussin sisältä löytyi Helenan olkalaukku. Hyökkääjä oli vienyt lompakon ja henkilöllisyystodistuksen.

Alkoi pitkä ja raskas surmaajajahti. Seulaan osui menneisyytensä takia myös bussikuski. Hänellä oli uusi parisuhde Nurmijärvellä sekä työsuhdeasunto Helsingissä. Mies meni poliisin ensimmäisestä seulasta läpi.

Vuonna 1981 naissurmat nousivat suureksi huolenaiheeksi, mitä ne ovat valitettavasti vielä tänäkin päivänä. Samankaltainen saalistajan kaava on jouduttu todistamaan vuosikymmenten aikana surullisen monta kertaa.

Helenan surma ei ollut vielä selvinnyt, kun 33-vuotias parturikampaaja Eila löydettiin kuolleena omasta liikkeestään Lahdesta 24. heinäkuuta 1981.

Viereisten liikkeiden omistajat alkoivat ihmetellä parturikampaamosta tulvivaa vahvaa hajua ja kärpäsiä. Liikkeeseen mennyt talonmies löysi ruumiin. Paljastui, että Eila oli surmattu jo 8. heinäkuuta.

Hänen liikkeensä ovessa luki: ”Olen lomalla. Tulen 31.7.” Sen oli kirjoittanut tappaja, joka oli penkonut liikkeen ylösalaisin.

Poliisi etsi ensin Opel-Jussia, jonka kanssa kampaaja oli viettänyt ravintolassa iltaa. Miehellä ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä henkirikoksen kanssa.

Kampaaja kuoli kallovammoihin. Hänen tapauksensa poikkesi Helenan tapauksesta siten, ettei hän joutunut seksuaalirikoksen uhriksi.

Kolme päivää parturikampaajan löytymisen jälkeen löytyi ”murha-aallon” kolmas uhri. Aamulenkillä ollut mies löysi 16-vuotiaan Riitan ruumiin kuntopolun varrelta Myllykoskelta noin seitsemältä aamulla.

Tyttö makasi maassa osittain riisuttuna. Hän oli päässyt ripille vain muutamaa viikkoa aikaisemmin.

Yhtäkkiä poliisilla oli kolme selvittämätöntä naisen surmaa käsissään. Sitäkin pohdittiin, voisivatko ne kaikki olla saman tappajan tekosia.

Riitta asui yksinhuoltajaäitinsä kanssa Ummeljoen kylässä. Hento ja ujo tyttö oli lopettanut koulun kesken ja viihtyi omissa oloissaan. Hän pyöräili usein yksin.

Yksi alueen yrittäjä ajatteli, että Riitta pelkäsi muita ihmisiä.

– Joskus liikkeessä käydessään hän oli niin jännittynyt, että unohti ottaa vaihtorahat.

Yrittäjä kertoi myös, että Myllykosken alueella liikkui naisia ahdistelevia miehiä, jotka olivat aiheuttaneet paikallisissa huolta.

Viimeisenä iltanaan Riitta oli lähtenyt pyöräilemään viininpunaisissa samettifarkuissa, kumppareissa ja lierihatussa.

Rauhallisen sunnuntai-illan tapahtumista paljastui tutkinnassa karmea seikka: Riitta oli joutunut kahden eri miehen seksuaalirikoksen uhriksi. Kohtaamisista jälkimmäinen vei hänen henkensä.

21-vuotias paperityömies tapasi Riitan keskustassa ja he menivät yhdessä Sokos-Marketin lastaussillalle.

Siellä hän alkoi lähennellä Riittaa, riisui tämän ja lopulta yritti maata väkisin tämän, kuten rikosnimike tuohon aikaan oli. Riitta vastusteli, repi miestä hiuksista, kunnes lamaantui. Miehen teko ei kokonaisuudessaan onnistunut.

Tekonsa jälkeen mies rauhoitteli tyttöä ja he pyöräilivät yhdessä R-kioskille, jossa heidän tiensä erosivat.

Samana iltana paikkakunnalla aikaisemminkin itseään paljastellut 30-vuotias eläkeläinen asettui kuntopolun varteen tarkkailemaan nuoria tyttöjä. Hän huomasi yksin liikkuvan Riitan ja hyökkäsi puiden takaa tämän kimppuun.

Kamppailua käytiin pitkään, kunnes mies onnistui kaatamaan tytön. Riitta huusi edelleen henkensä edestä, jolloin mies kuristi häntä kaksin käsin kurkusta.

Hän siirsi velttoa tyttöä ja raiskasi tämän. Riitta kuoli vammoihinsa.

Mies oli asunut Riitan kotikylässä Ummeljoella aiemmin. Hän tunnusti tekonsa kaksi viikkoa sellissä istuttuaan.

Paperityömies tuomittiin Riitan väkisinmakaamisesta kihlakunnanoikeudessa yhden vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, mutta Kouvolan hovioikeus alensi tuomion kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hovioikeuden mukaan mies oli käyttänyt Riitan vastarinnan murtamiseen ”vain vähäisessä määrin väkivaltaa” eikä ollut päässyt hänen kanssaan ”täydelliseen sukupuoliyhteyteen”. Tällaisin sanankääntein raiskausrikoksia arvioitiin reilut 40 vuotta sitten.

Eläkeläisen murhasyyte kaatui, koska oikeus ei pitänyt tekoa vakaasti harkittuna. Kihlakunnanoikeus katsoi hänen syyllistyneen tappoon ja väkisinmakaamiseen mutta jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta. Mies oli ymmärrystä vailla, ja hänet passitettiin Niuvanniemen sairaalaan.

”Murha-aallon” takaa ei paljastunut sarjamurhaajaa, vaan kolme eri tekijää.

Parturi-kampaajan surmaaja oli asiakas, 30-vuotias viinuri. Hän tappoi Eilan jakoavaimella ja anasti sen jälkeen uhrinsa käsilaukun.

Lahden raastuvanoikeus tuomitsi miehen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta ja törkeästä varkaudesta yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus alensi vankeusrangaistuksen kahdeksaan vuoteen ja neljään kuukauteen.

Mies oli mielentilatutkimuksen mukaan älyllisesti normaali ja keskitasoa lahjakkaampi henkilö. Hänellä oli persoonallisuuden häiriö, joka oli luonteeltaan sekä narsistinen että rajatilapersoonallisuuden häiriö. Lääkärinlausunnon mukaan henkirikos liittyi narsistiseen raivoon ja oli itsemurhan tai sen yrityksen vaihtoehto.

Henkirikoksen jälkeen mies toimi hallitusti ja suunnitelmallisesti, minkä vuoksi oikeus katsoi hänen tehneen törkeän varkauden täydessä ymmärryksessä.

Helenan surmaaja ei jäänyt heti kiinni. Henkirikos ehti olla pimeänä puolisen vuotta. Sitten bussikuski syyllistyi uuteen kammottavaan rikokseen, jonka uhri oli vain 13-vuotias tyttö.

Tyttö odotti bussia Vihdintien varressa, kun hänen kohdalleen pysähtyi mies tarjoten kyytiä. Syrjäisellä metsätiellä bussikuski raiskasi tytön.

Sitten hän teki jotain outoa. Hän lepytteli tyttöä ja ehdotti, että he voisivat tavata seuraavana päivänä.

Tyttö kertoi tapahtuneesta opettajalle, joka soitti poliisille. Tapaamispaikalla miestä odotti tytön sijaan poliisi.

Vihdin poliisi ilmoitti Helsinkiin, että heillä oli kopissa mies, joka voisi sopia myös Helenan surmaajaksi.

Tällä kertaa poliisin seula piti. Miehen verryttelyhousuista löytyi samanlaisia kuituja kuin mitä Helenan vaatteissa oli ollut.

Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi miehen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja 13-vuotiaan tytön raiskauksesta 13 vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus katsoi kuitenkin teon tapoksi, mutta korotti rangaistuksen 13 vuoden ja viiden kuukauden mittaiseksi.

Ja niin ”murha-aallon” kaikki kolme tekijää selvisivät elinkautista lievemmillä rangaistuksilla.

”En voi edelleenkään olla ihmettelemättä, miksi Helenan (sukunimi) surma ei hovioikeuden mielestä täyttänyt murhan tunnusmerkistöä”, eläkkeellä oleva rikosylikomisario Juha Rautaheimo hämmästeli kirjassaan Hermo – Murharyhmän mies.

Bussikuski teki vapauduttuaan vielä uusia seksuaalirikoksia. Hän kuoli 70-vuotiaana nokkakolarissa vuonna 2015.

Riitan ja Eilan surmaajat ovat IS:n tietojen mukaan yhä elossa.

Lähteet: Oikeuden ratkaisut, Sanoman arkisto, Pohjolan poliisi kertoo 1984, Juha Rautaheimo Hermo – Murharyhmän mies.